Rakennusten sisäilmaongelmat nousevat säännöllisesti keskusteluun Suomessa, ja ne koskettavat niin julkisia kuin yksityisiäkin rakennuksia. Erityisesti kouluissa ja päiväkodeissa koetaan haasteita, jotka vaikuttavat sekä oppilaiden että opettajien terveyteen ja hyvinvointiin.
Eduskunnassa on keskusteltu sisäilmaongelmien vakavuudesta, ja on tuotu esiin, että sisäilman sairastuttamien hoito on ollut puutteellista. Pahimmillaan sairastuneita on väitetty luulosairaiksi, mikä kertoo asenteellisesta suhtautumisesta ongelmaan. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 800 000 suomalaista altistuu päivittäin huonolle sisäilmalle. Erityisen merkittävää on se, että suurin osa sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa työskentelevistä on naisia.
Julkisissa rakennuksissa sisäilmaongelmat ovat monimutkaisia ja vaikeita ratkaista. Keskustelua on käyty siitä, kohdistetaanko resurssit oikein ja korjataanko todellisia ongelmia. Viidentoista vuoden kehittämisen ja keskustelun jälkeenkin alalta puuttuu yhteisesti hyväksytyt tosiasiat ja riittävä osaaminen sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi.
Uudemmissakin rakennuksissa esiintyy home- ja kosteusvaurioita, jotka vaativat rakennusvalvonnan tehostamista. Tämä on herättänyt keskustelua rakennusalan vastuusta ja tarpeesta parantaa rakentamisen laatua.
Kuntien rakennusten sisäilmaongelmat näyttävät pahenevan. Monet kunnat pystyvät hoitamaan vain välitöntä korjausta vaativat sisäilmahaitat, eivätkä ongelmat ole kokonaisuudessaan hallinnassa. Ongelmaa pahentaa puutteellinen osaaminen ja resurssien riittämättömyys.
Kouluissa ja päiväkodeissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että sisäilmaongelmat vaikuttavat merkittävästi opettajien työkykyyn ja terveyteen. Erityisesti vanhoissa rakennuksissa, jotka on rakennettu 1960–80-luvuilla, sisäilmaongelmat ovat yleisiä. Nämä ongelmat liittyvät usein rakennusajalle tyypillisiin riskirakenteisiin, huonoon rakennustapaan, rakenteissa piileviin mikrobihaittoihin ja puutteellisesti toimivaan ilmanvaihtoon. Opettajien ja Opetusalan Ammattijärjestön mukaan sisäilmaongelmien ratkaisemiseen tarvitaan kansallinen ja pitkäkestoinen ohjelma, jota tulisi rahoittaa vuosittain merkittävillä summilla. Sisäilmaongelmien laajuus ja niiden vakavuus on Suomessa jo tiedostettu, mutta meillä on suuri tarve tehokkaampiin toimenpiteisiin, parempaan valvontaan ja lisäresursseihin ongelmien ratkaisemiseksi.