Rakennusalalla on paljon erikoisia termejä ja yksi niistä on valesokkeli.
Nyt minä kerron selkosuomeksi mikä se valesokkeli oikein on ja miksi siitä puhutaan.
Sokkeli on rakennuksen osa, joka kannattelee rakennuksen ulkoseiniä. Eli seinän alaosassa näkyvä, yleensä betoninen tai harkoista tehty osa, joka jatkuu maanpinnan alapuolelle. Sokkelista käytetään myös nimeä kivijalka ja ammattilaiset puhuvat perusmuurista. Sokkelin alla maan sisällä on lisäksi antura, joka ottaa vastaan kaiken painon ulkoseiniltä ja sokkelista. Sokkelin päällä siis lepää ulkoseinien paino, mutta ei valesokkelissa. Valesokkelissa ulkopuolella näkyvän osan yläreuna on periaatteessa olemassa vain ulkonäön takia. Eli sokkelista on saatu korkeamman näköinen tekemällä siitä niin sanottu valesokkeli.
Valesokkelissa seinän runko ei ole sokkelin näkyvän osan yläreunan päällä vaan sokkelin takana. Valesokkeli kannattelee tyypillisesti esimerkiksi tiilivuorausta, ja sen valesokkeli jaksaa kyllä kantaa. Valesokkelin ohut osa on tyypillisesti noin 7– 8 senttimetriä paksu. Ulkoseinän puurunko on valesokkelirakenteen takana, ja seinärungon, eli seinän paino lepää sokkelissa olevan paksumman osan päällä. Sokkelin ohut osa on yleensä noin 20 cm korkea, eli seinän puurunko ulottuu sen takana lähelle maanpintaa tai jopa maanpinnan alapuolelle. Se että seinän puurunko on lähellä maanpintaa, tekee valesokkelista riskirakenteen ja siksi siitä puhutaan paljon.
Valesokkeleita alettiin suomessa valmistaa 60-luvulla ja eniten niitä on tehty 70-luvulla. Valesokkeleita valmistettiin vielä 80- luvullakin mutta silloin niiden valmistus alkoi vähenemään, koska oli huomattu, että niissä ilmeni kosteuden aiheuttamia ongelmia. Valesokkeleita ei ole tehty pelkästään ulkonäkösyistä, vaan niillä on yritetty saavuttaa myös parempia lämpöteknisiä ominaisuuksia, eli selkosuomeksi sitä, että nurkista ei tule kylmää tai vedon tunnetta lattioihin. Valesokkeli buumin aiheutti myös se, että rakennusten lattiat haluttiin lähelle maanpintaa, jotta liikkuminen olisi mahdollisimman helppoa, eikä tarvitsisi rakentaa rappusia ulko-oven eteen.
Mistä valesokkelin tunnistaa
Melko usein valesokkelin tunnistaa katsomalla ulko-oven kohdalla sokkelia. Mikäli oven alareuna eli kynnys on matalammalla kuin sokkelin yläreuna, on kyseessä hyvin todennäköisesti valesokkeli.
Valesokkelin takana oleva puinen seinän runko on usein kosteudelle alttiina, eli liian lähellä maanpintaa. Sokkelin läpi pääsee myös kosteutta esimerkiksi ulkopuolella olevasta kosteasta maasta, tai roiskuvasta sadevedestä. Valesokkelin takana oleva seinän runko on huonosti tuulettuvassa tilassa, joten sinne pääsevä kosteus kuivuu hyvin hitaasti. Pitkään kosteana pysyvä puu vaurioituu ja siinä alkaa kasvamaan erilaisia mikrobeja eli homeita. Vaurioituneesta seinän rungosta pääsee sisäilmaan epäpuhtauksia, jotka yleensä huomataan hajuna sisäilmassa.
Valesokkelin takana olevan seinän rungon vaurioituminen tapahtuu yleensä hyvin pitkän ajan kuluessa. Tyypillisesti neljänkymmenen vuoden kuluttua aletaan havaitsemaan vaurioita tai huomataan hajuja sisäilmassa. Seinän rungon vaurioitumiseen vaikuttaa todella paljon rakennuksen ympärillä ja alapuolella vallitsevat kosteusolosuhteet. Salaojien toiminta, patolevyt, sokkelin vierustan kuivana pito, murskekerrokset, sadevesien kerääminen rännikaivoilla ja maanpinnan kallistukset ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat todella paljon siihen, miten valesokkelin takana oleva seinärunko vaurioituu vai vaurioituuko se. Kaikki tutkitut valesokkelirakenteet eivät ole olleet vaurioituneita. On myös aivan hyväkuntoisia valesokkeleita. Monesti on myös niin että vauriot ovat hyvin vähäisiä eikä niitä ole vielä havaittu.
-Tiina Tanskanen RI AMK, Kosteusvaurioisten rakennusten korjausasiantuntija
Aiheesta video YouTubkanavalla https://www.youtube.com/watch?v=narcJmdV7Eg
